Joutilaat2012

Joutilaat on koskettava ja hauskakin dokumentti Kainuun nuorista miehistä

Mikkolan Navetan  Maaseudun tulevaisuus –dokumenttielokuvasarjassa on ensi lauantaina vuorossa viimeinen, mutta ei vähäisin elokuva. Joutilaat on kuvaus kainuulaisista nuorista miehistä, joille tulevaisuus tuntuu tarjoavan vain tyhjää kättä.

Virpi Suutarin ja Susanna Helken ohjaama elokuva valmistui vuonna 2001 ja se palkittiin Pohjoismaiden parhaana dokumenttina Århusissa Tanskassa ja saavutti mainetta myös muulla Euroopassa.  Eikä syyttä, sillä elokuva on samalla kertaa koskettava, surkuhupaisa ja yhteiskunnallisesti kantaa ottava kuvaus heistä, joita nousukausi ei voinut vähempää kiinnostaa. Elokuvan esittelee sarjan kokoaja Eila Ranta. Ohjaaja Susanna Helke on mukana keskustelemassa.

Hulppea dokumentti tekee tutuksi nuorten miesten elämää ja sielunmaisemaa tavalla, joka koskettaa vielä vuosikymmenen  päästäkin. Nämä nuoret eivät ole syrjäytyneitä, kuten muotia on epäillä, sillä heillä on juuret tiukasti kotiseudun maaperässä, Ämmänsaaressa, joka on nykyisin virallisesti nimeltään Suomussalmi. Elokuvan surumielinen pohjavire lähtee tiedosta, että päästäkseen elämässä eteenpäin nuorten on lähdettävä. Milloin Suomi alkoi jakautua kahtia?

Joutilasta menoa elämän taitekohdassa

Parikymppiset Hapa, Bodi ja Lötkö nukkuvat puolillepäivin ja pörräävät illat autonrämillä wunderbaumit tuulilasissa heiluen, stereot huutavat, heitetään herjaa, vuodenajat vaihtuvat tuulilasin takana. Talvella palellaan pilkillä, kesällä juodaan kaljaa nuotiolla ja puhutaan autoista, akoista ja vähän työnhaustakin. Käydään Helsingissä työnhakureissulla ja ollaan aika pihalla väenpaljoudessa.  Avarista vaaramaisemista, ystävien, perheen ja oman reviirin hellästä huomasta ei hevin huvita muuttaa ruuhka-Suomen betonierämaihin. Silti työttömillä kainuulaisnuorilla on vaihtoehdot vähissä, yhä useampaa raksahommat vetävät etelään.

Elokuvan kuvaukset kestivät alkukesästä 1999 joulukuuhun 2000. Kameran edessä ällistyttävän luontevat päähenkilöt valikoituivat poikajoukosta, johon tuolloinh kolmikymppiset ohjaajat sinnikkäästi kylän raitilla päivystäessään viimein saivat kontaktin. Pojat olivat kuvausten alkaessa 18–19-vuotiaita.

Suvereeneja päähenkilöitä

”Hapa” Harri Moilanen on vielä tiukasti perheessään kiinni. Äiti pitää pojastaan huolta, käy pojan rivitaloasunnossa pesemässä ikkunat ja tiskit, laittamassa verhot ja istuttamassa pihakukat. ”Bodi” Tero Kinnunen ja hänen tyttöystävänsä Hanne saavat vauvan kesällä 1999. Bodi on hämillään, eikä osaa jättää poikaporukassa ajelehtimista. Nuoripari eroaa pian ja vasta sen jälkeen Bodi kasvaa vastuuseen vanhempana. ”Lötkö” Jaakko Lähdesmäki oli luokkansa parhaita, kunnes päätti ryhtyä laiskaksi. Kuvausten alkaessa hän ei halua mennä töihin, vaan aikoo vain maata ja pyöriä kylillä ja kalastella.Hän elelee kerrostalokaksiossa tyttöystävänsä kanssa. Lötkö vie edelleen likapyykit äitinsä pestäväksi. Äiti ja isä ovat selvästi hämmentyneitä poikansa lokoisasta elämäntavasta. 

-Pyrkimyksenämme on tuottaa elokuvataiteellisin keinoin runoutta ihmisen sisimmästä siinä paikassa, johon se on selviytymään heitetty. Jos elokuvamme kykenee välittämään näiden karismaattisten ja elämässään rimpuilevien joutilaiden kautta jotakin yleispätevämpää ihmisestä ja omasta ajastamme, olemme siitä onnellisia", ohjaajat ovat todenneet.